kaakkuriniemi

Työajan lyhennys seuraavaksi työelämätavoitteeksi

Ison-Britannian ammattiliittojen keskusjärjestön TUC:n osastopäällikkö Kate Bell kirjoitti maaliskuussa International Politics and Society -lehdessä, että nyt on ammattiliittojen alettava ajaa työajan lyhentämistä, mikä käytännössä tarkoittaisi nelipäiväistä työviikkoa. Hän perustelee asiaa automaation ja digitalisaation tuottamilla hyödyillä.

Työajan lyhentäminen on lähtenyt liikkeelle Britanniassa teknologiateollisuuden ammattiliittojen parista, mutta Britanniassa muutamat muidenkin alojen yritykset ovat jo siirtyneet lyhyempään työviikkoon, ja lisäksi on sellaisia, jotka harkitsevat sitä, kuten maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö Wellcome Trust.

Puolenkymmentä vuotta sitten tutkijat Osborne ja Frey hätkähdyttivät artikkelillaan, jossa he päättelivät, että 47 % Yhdysvaltojen työpaikoista saattaisi olla vaarassa automatisoinnin vuoksi. Mutta nyt on alettu ymmärtää, että keskustelu koskee korkeampaa tuottavuutta eri tasolla kuin ennen. Ja jos tuottavuus nousee, on päätettävä, miten tuottavuuden hyödyt jaetaan.

Perinteisesti korkeampi työn tuottavuus on hyödyttänyt työntekijöitä muun muassa lyhentämällä työaikaa. Vuonna 1868 keskimääräinen työaika oli 62 tuntia viikossa, nyt (mukaan lukien osa-aikatyöntekijät) keskimääräiset viikkotunnit ovat lähes puolittuneet – noin 32:een.

Lontoon Hyde Parkissa pidettiin toukokuussa 1890 suurmielenosoitus (May Day), joka esitti vaatimuksen kahdeksan tunnin työpäivästä. Suomessa Forssan kokous v. 1903 jatkoi samalla linjalla. Ja vuonna 1919, jolloin Kansainvälinen työjärjestö (ILO) kokoontui ensimmäisen kerran ensimmäisen maailmansodan jälkeen, sen ensimmäinen yleissopimus koski työaikaa. Sen johdanto-osassa todettiin nimenomaisesti "periaate 8 tunnin päivä tai 48 tunnin viikosta”.

Nyt teknologian myötä tekoäly on rynnimässä työpaikoille. Korvaako tämä ihmisten tekemää työtä, niin että tuhannet ja taas tuhannet työntekijät passitetaan kilometritehtaalle? Bell ei näe tilannetta synkkänä.

— Olemme nähneet, kuinka Saksan metalliliitto IG Metall voitti metalliteollisuuden työntekijöille oikeuden siirtyä 28 tunnin työviikkoon, Bell kertoo.

— Ranskassa ammattiliitot ovat olleet avainasemassa voittaessaan työntekijöilleen ”irrottautumisoikeuden”, joka velvoittaa yli 50 työntekijän yritykset neuvottelemaan digitekniikan käytöstä, jotta voitaisiin varmistaa työntekijöiden lepoaikojen, lomien ja henkilökohtaista elämää huomioon ottaminen.

Irlannissa ammattiliitot ovat auttaneet säätämään nollatuntisopimusten kiellon. Ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa olemme nähneet yksittäisten ammattiliittojen monia voittoja, kuten Viestintäalan työläisten liiton (CWU) kuninkaallisen postilaistoksen kautta neuvotteleman sopimuksen työviikon lyhentämisestä 39:stä 35 tuntiin viikossa vuoteen 2022 mennessä.

Suomessa Sipilän hallitus ui vastavirtaan, jos verrataan sen viime vuosien päätöksiä eurooppalaiseen linjaan. Sen vahvalla painostuksella solmittiin ns. kilpailukykysopimus, jolla vuotuista työaikaa pidennettiin 24 tunnilla ilman vastaavaa palkanlisäystä.

Olisiko meilläkin aika ruveta eurooppalaiseen tapaan suunnittelemaan siirtymistä vaikka edes 30-tuntiseen työviikkoon? Se pitäisi aloittaa kiky-sopimuksen purkamisella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Mielekäs työ, ja sen löytyminen, pitää ihmistä ryhdissä. Tämä oikeus tulisi olla kaikilla. Lähes kaikki kykenee johonkin.

Kun puhutaan työhönaktivoinneista, ja samalla halutaan olla jakamatta töitä, isommalle väelle, niin aktivointien uskottavuus häviää. Sillä ei ole perustetta.

Vapaus ilman työtä, ei ole oikein vapautta. Toisaalta työ, ilman riittävää vapautta, ei ole työtä. Kumpaakaan ei aina ole, kokemuksellisesti, ja se merkitsee.

Jos työtä tehdään työlle, niin se on vähän kuin olisi vapaata vapaalle. Tämäkin kohtaa tulisi jotenkin erikoistua. Ihan outoa.

Työnantajan valitus ei tässä paina, sillä jos työnteko kiinnostaa järjestävää tahoa, niin sen tulee tehdä se mahdolliseksi.

Toisalta painotettu työnantajatahokin on sellaista erikoistumaa, joka tuntuu oudolta, siinä missä työntekijyys, yksipiippuisena.

Käyttäjän ErkkaRuotsalainen kuva
Erkka Ruotsalainen

Suomessa on paljon osin työkykyisiä ihmisiä työttöminä tai työkyvyttömyyselakkeellä. Tarkoitan nyt tapauksia jotka kykenisi vaikkapa 4 tunnin työpäivään. Harva työnantaja vaan tarvitsee puolikasta työntekijää. Eräs tuttuni on työkyvyttömyyselakkeellä. Hän on kokki. Hän oli vuosia ammattikoulun kahviossa apulaisena 5 tuntia päivässä kunnes kahvio lopetti.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Osataanko 8 tunnin työpäivää edes perustella mitenkään?

Sitä ei voi perustella pärjäämisellä tai työnantajan tarpeilla,koska ne on mukautettu 8 tuntiin.

Toimituksen poiminnat